Hammaslääkärikäynnit on ne, joita minä itse välttelen viimeiseen asti ja perun sen vielä silloinkin jos vaan pystyn. Nyt tänään, kun minulla oli hammaslääkäri, en pystynyt perumaan sitä ja jouduin siis raahautumaan terveyskeskukseen ja istumaan siihen hammaslääkärituoliin kahden naishenkilön sorkkiessa suutani kumihanskat käsissä.
   No mikäs siinä istuessa, tämän käynnin tarkoitus oli vain tarkastaa leukojeni kunto. Ne kun eivät ole olleet mitenkään erityisen hyvät ja tehokkaat viime aikoina, naksuvat ja lonksuvat koko ajan mikä sitten tekee koko pään kipeäksi. Sitähän en tietenkään tädeille kertonut, vaan selitin ettei mitään ongelmaa enää ollut ja he olivat oikein tyytyväisiä.
   - Täällä olis kyllä yks reikä paikattava... Voivoi..., ja niin eteenpäin. Tyytyväisyys sen kun kasvoi kun he saivat ottaa porat esille ja aloittaa kaivannot. Ja minähän en ilman puudutusta anna kenenkään sorkkia suutani poran kera. Siinä sitten istuskelin penkkiä puristaen ja kuuntelin poran vinkumista. Onneksi koko sessio ei kestänyt kuin kaksikymmentä minuuttia ja pääsin pois syömään kaupasta ostettuja karkkeja. Tehkää tekin näin heti hammaslääkärin jälkeen...
   Syöminen osoittautui kyllä varsin vaikeaksi, kun koko puolipäätä oli puuduksissa...
Sitä olen tässä miettinyt, että ovatko hammaslääkärit kutsumusammatissaan kun ovat hammaslääkäriuralle lähteneet? En minä ainakaan haluaisi työntää sormiani toisen kurkkuun ja hipelöidä uhrin hampaita kumihanskat kätösissä ja vielä naama kymmenen sentin päässä toisen naamasta. Onko se palkka sitten sen arvoinen, että sitä tökkii jollain metallipiikillä vaikka mädänneitä hampaita kunhan joku tietty summa rapsahtaa tilille. Minähän en hammaslääkäreitä varsinaisesti pelkää, mutta en niistä erityisemmin pidäkään. Mutta se siitä asiasta sitten.

Tässä on viimeaikoina tullut seurattua (kameran linssin läpi) useammatkin estekilpailut ja on juolahtanut mieleen ajatuksia. Otetaan esimerkiksi estekorkeus 60 cm, sehän on varsin pieni ja ihan mukava aloituskorkeus jollekin 10-vuotiaalle, joka ratsastaa omalla pikkuvuokraponilla. No, rata menee ihan mukavasti ja tyttö jää odottamaan tuloksia innoissaan. Mutta sitten tuleekin Neiti Esteratsastaja, joka on hypännyt todellisuudessa hevosellaan 100 cm:n luokkia ja päätti tulla korjaamaan ruusukkeet kotia näistä pikkuluokista.
   Minusta tämä on epäreilua. Jos hevonen hyppää enemmän kuin 60 ja ollaan esimerkiksi sijoituttu 80:ssä, niin miksi tullaan hyppäämään nämä pikkuluokat ja varastetaan pikkutyttöjen ruusukkeet? Tätä asiaa en ole ikinä ymmärtänyt ja tuskin tulen ymmärtämäänkään.
   Se on ihan ymmärrettävää, että kokenut ratsastaja hyppää kokemattomalla hevosella pikkuluokan, koska loogisesti ajateltuna hevosta ei voisi viedä isompiin luokkiin, jos se ei selviydy pienemmistäkään. Mutta miksi, kokenut hevonen ja hyppää kokenut ratsastaja selässään sen 60:n, jos voisi aivan hyvin hypätä kaksikymmentä senttiä korkeampia luokkia. Varmaan pitäisi saada jotkut säännöt näihin luokkiin.